"Elämän kääntöpuoli" - Katja Remsu, Petri Remsu ja Anna-Stiina Saarinen
- 14.–30.8.2026
- Ilkka-ateljee, Voipaalan taidekeskus
- Sääksmäentie 772, 37700 Sääksmäki

Elämän kääntöpuoli
Valokuvia ja maalauksia
Mitä tapahtuu, kun tuttu maailma horjuu ja todellisuus saa uusia muotoja? Elämän kääntöpuoli on kolmen taiteilijan yhteisnäyttely: Katja Remsu, Pete-Re-Bel ja Anna-Stiina Saarinen tarkastelevat teoksissaan ihmisyyttä, identiteettiä ja elämän näkymättömiä kerroksia eri näkökulmista. Ihmismieltä tutkivat teokset, surrealistinen maalaustaide ja dokumentaarinen valokuva muodostavat kokonaisuuden, joka kutsuu pysähtymään epävarmuuden, muistojen, unelmien ja toivon äärelle.
Katja Remsu
Katja Remsun teoskokonaisuus on herkkä ja syvälle luotaava matka ihmismielen sisäisiin ristiriitoihin – riittämättömyyden tunteeseen, sosiaalisiin odotuksiin ja unelmien haurauteen. Teokset ovat kuvaus siitä, mitä on olla ihminen: haaveileva, häpeävä, merkityksiä etsivä ja ikuisesti unelmoiva.
Pete-Re-Bel
Alitajunnan Avaimet – Matka Symboliseen Surrealismiin
Teos kokonaisuuteni on portti maailmaan, jossa alitajunnan virrat ja symbolinen surrealismi kohtaavat. Teokset eivät tyydy vain heijastamaan näkyvää todellisuutta, vaan ne herättävät kysymyksiä ja kutsuvat katsojan astumaan syvälle mysteerien äärelle. Teosten taustalla vaikuttaa voimakas, mystinen jännite – tunne siitä, että toimin välikätenä jollekin itseäni suuremmalle eteenpäin työntävälle voimalle, joka kanavoituu kankaalle ja suoraan mielen syvimmistä kerroksista.
Anna-Stiina Saarinen
Pysähdys
Kaupunki näyttää odottavan jotakin, mitä kukaan ei vielä ymmärrä. 9.3.2020 valokuvaaja Anna-Stiina Saarinen avasi puhelimensa Rooman lentokentällä ja luki Ulkoministeriön tiedotteen: koko Italia, myös Rooma, siirtyy poikkeuksellisten liikkumisrajoitusten piiriin. Kaksi päivää myöhemmin WHO julisti COVID-19:n pandemiaksi.
Sarjan Pysähdys teokset on kuvattu 10.–13.3.2020. Epätietoisuus, pelko ja viranomaismääräykset hiljensivät Rooman vilkkaat kadut ja aukiot. Vuosituhansien aikana sotia, ruttoja ja kulkutauteja nähnyt ikiaikainen metropoli seisoi paikoillaan, ihminen vetäytyi. Elämä ei kadonnut. Se jäi odottamaan aikaa, jota jälleen kutsuisimme normaaliksi.